Tavallisen työmatkalaisen maanantaiaamu seisahtuu, kun pysäytämme hänet karttaa pyöritellen. Komissio on hukassa ja me – viisi Lapin yliopiston kansainvälisten suhteiden opiskelijaa – vaarassa myöhästyä tapaamisestamme. Onneksi mies on suomalainen ja vielä töissä määränpäässämme. Saavumme turvatarkastukseen hiki otsalla, mutta ajoissa. Menossa on toinen matkapäivä ensimmäisen vuosikurssin perinteisestä Brysselin excursiosta.

Vaihtoehtoisia työmahdollisuuksia

Kansainvälisten suhteiden koulutus tarjoaa mahdollisuuden erikoistua moniin tehtäviin, mutta yliopistomaailmassa työharjoittelua on tarjolla suhteellisen vähän. Opintomatkan tarkoituksena on ollut esitellä opiskelijoille erilaisia työmahdollisuuksia sekä antaa mahdollisuus suhteiden luomiseen. Perinteisiä vierailukohteita ovat olleet Euroopan unionin toimielimet, Suomen lähetystöt ja Nato.

Komissiossa meille oli puhumassa komission puheenjohtajan poliittinen neuvonantaja Alexander Stubb. Korkea-arvoiseen asemaan noussut suomalainen on saanut kotimaassaan huomiota Euroopan liittovaltiokehitystä kannattavilla puheillaan. Karismaattinen virkamies teki vaikutuksen kuulijoihinsa.
- Tytöthän olisivat nousseet vaikka takapuoli edellä puuhun, naureskeli Pekka Juntti.

Stubb käsitteli Euroopan unionin laajentumista ja tulevaisuuskonventtia, jonka tehtävänä on määritellä unionin kehityksen suunta. Hän totesi EU:n olevan prosessi, jonka lopputulosta koskevaa keskustelua ja päätöksentekoa on lykätty jo kauan.
- Kannatan itse liittovaltiokehitystä, mutta en usko tulevaisuuskonventin päätyvän siihen. Todennäköisin kehityssuunta unionille on niin sanottu yhteisöllisyys, politiikan ytimessä työskentelevä suomalainen totesi.

Toinen suomalainen puhuja samalla vierailulla oli Kristian Hedberg. Hän työskentelee komission laajentumisesta vastaavan osaston DG:nä eli virkamiesjohtajana.

Todellinen politiikan päämaja

Saavuimme Belgiaan jopa brysseliläisittäin harvinaisen kiireisellä viikolla: tulevaisuuskonventti ja valtion päämiesten Eurooppa-neuvosto kokoontuivat samalla viikolla. Jännityksen vallassa odotimme myös Irakin kriisin käänteitä, sillä NATO- vierailumme sijoittui juuri keskiviikkoon.

Tiistaina vierailimme parlamentissa ja tapasimme eurokansanedustaja Ulpu Iivarin, joka kuuluu kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokuntaan sekä varajäsenenä ulkoasiainvaliokuntaan. Iivari kertoi mepin työn olevan rankkaa, koska istunnot ovat pitkiä ja parlamentin jäsenten tietopohja käsiteltävissä vaihtelee suuresti.
- Euroopan unionissa on kuitenkin se plussapuoli, että täällä ei ole hallitus-oppositio-asetelmaa. Yksilö pystyy täällä vaikuttamaan huomattavasti paremmin. Parlamentti muistuttaa työskentelytavaltaan enemmän kunnanvaltuustoa kuin kansallista parlamenttia, Iivari kuvaili.

Ennen lounasta tutustuimme unionin alueella kasvavaan työntekijäjoukkoon nimeltä lobbarit. Epämiellyttävästä kaiustaan huolimatta lobbaus on unionissa tärkeä tapa hoitaa asioita ja eturyhmiä löytyy joka alalta ja alueelta.

Vierailimme Lapin aluetoimistossa, jonka ensisijaisina tehtävinä ovat matkailun edistäminen, yritysten yhteistyökumppanien etsiminen ja rahoituksen hankkiminen Lapin alueelle. Aluetoimiston johtaja Henri Hirvenoja pitää toimiston työtä hyvin käytännöllisenä uusien suhteiden solmimisena.

- Työpäivä on noin yhdeksästä seitsemään illalla, minkä lisäksi on lounasneuvotteluja ja raportoinnit Suomeen. Juhlissa viihtyminen on eduksi. Yliopiston harjoittelijoista meillä on hyviä kokemuksia ja otamme uusia aina kolmen kuukauden välein ympäri vuoden.


Kiväärejä, koiria ja kuvauskielto

Sota ei syttynyt vielä keskiviikkona, joten pääsimme odotetulle tutustumisretkellemme Pohjois-Atlantin sotilasliiton Euroopan päämajaan. Piikkilangat tien vierellä, pystyyn nousevat ajoväylät ja läpivalaisu saivat paikan vaikuttamaan todella tärkeältä. Kamerat jouduimme jättämään jo portille ja sisälläkin pääsimme tutustumaan vain vierailijoille tarkoitettuun osaan rakennuksesta.
- Se salaliiton paljastamisesta, kuului huokaus jonon perältä.

Suomella on NATO:ssa oma suurlähetystönsä, koska olemme vain rauhankumppaneita. Ulkoasiain sihteeri Harri Kämäräinen ja eversti Vesa Ala-Mononen valottivat vuodesta 1997 toimineen lähetystön arkea sekä siviili- että sotilasnäkökulmasta.
- En ota kantaa siihen, pitäisikö meidän liittyä NATOon vai ei, totesi Kämäräinen.
- Sen voin kuitenkin kertoa, että virkamiehen näkökulmasta on aivan eri asia olla töissä paikassa, johon todella kuuluu kuin paikassa, jonka jäsen ei ole.
- Suomen tulisi olla aktiivinen kumppani NATO:lle. Meillä on paljon osaamista, mutta ei aina halua antaa kaikkeamme. Keskustelun liittymisestä tulisi olla rehellistä ja sitä tulisi käydä oikein argumentein, eversti Ala-Mononen kommentoi.

NATO:n henkilökunnasta saapui Daniel Riggio kertomaan puolustusliiton uudesta toimintasuunnitelmasta ja laajentumisesta. Keskustelua käytiin liiton ja Euroopan unionin sotilaallisesta yhteistyöstä ja NATO:n roolista alkavassa sodassa. Ympäripyöreä vastaus kysymykseen siitä, ovatko Yhdysvaltain sotatoimet ristiriidassa puolustusliiton sääntöjen kanssa vakuutti meidät ainakin siitä, että myös sotilaspuolella hallitaan diplomatia.

Diplomatiaa perinteisin keinoin

Torstai oli vapaapäivä ja ryhmämme 21 jäsentä hajaantuivat eri puolille maata. Lähellä sijaitseva Bryggen kaupunki on kuuluisa kauneudestaan ja Eurooppa-yliopistostaan. Tulppaanien kaupunki Amsterdam on lyhyen junamatkan päässä ja luotijuna Pariisiin vie perille hetkessä.

Bryssel itse on arkkitehtuuristaan ja historiallisista kohteistaan tunnettu kaupunki, jossa riitti paljon muutakin nähtävää kuin Manneken Piss. Kauniit puistot houkuttelivat keväisessä säässä aurinkoa ottamaan eikä sikäläisillä hinnoilla suu pääse kuivumaan. Ostoskatu oli rahapussia ajatellen aivan liian lähellä ja museoita riitti jokaiseen makuun.

Perjantaina oli lähetystöpäivä. Piipahdimme aamulla Suomen Euroopan Unionia varten perustamassa pysyvässä edustustossa, jossa valmistellaan maamme EU-kantoja ja päätöksiä. Tiedot ja ohjeet virtaavat Brysselin ja kotimaan välillä ensin virkamiestason neuvotteluja varten, sitten suurlähettilästasolle ja lopulta ministerien Euroopan unionin neuvostossa tekemiä päätöksiä varten.
- Tässä aivan parlamentin ja komission vierestä on helppo pitää yhteyttä muiden jäsenmaiden kollegoihin. Me asiantuntijat olemme kuitenkin Suomen hallituksen alaisuudessa, emme siis edes oman ministeriömme työntekijöitä, muistutti isäntämme Turo Hentilä.

Heti pysyvän edustuston jälkeen siirryimme pikavisiitille Suomen ”tavalliseen” suurlähetystöön Brysselissä. Tämän vierailukohteen tehtävänä on pitää yllä suhteita isäntämaahansa Belgiaan ja edistää suomalaisten elämää siellä. Belgian pääkaupunki on siitä harvinainen, että siellä yhdellä maalla voi olla kolme lähetystöä.

Meidät otti vastaan kulttuuriasioiden vastaava, joten saimme edellisistä lähetystöistä poikkeavan näkökulman diplomatiaan. Suomalaiset suurlähetystöt tekevät paljon kotimaisen kulttuurin edistämistyötä maailmalla ja järjestävät ulkomailla asuville suomalaisille yhteistä toimintaa. Varsinkin suomalaiset kapellimestarit ovat Brysselissä tunnettuja.

Jälkikäteen käydyt keskustelut paljastivat matkan parhaaksi anniksi juuri vierailut eri instituutioihin. Monipuolinen ja alan opiskelijalle todella mielenkiintoinen ohjelma toi jokaiselle uutta tietoa ja rohkeutta. Brysselin valloitus valmistumisen jälkeenkään ei enää tunnu mahdottomalta suunnitelmalta.


Kansainvälisten suhteiden ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat olivat Brysselissä 15-24. maaliskuuta.

Annemari Kivivuori